Älä valitse rakkaudessa sitä, jonka kanssa pystyt elämään; valitse se, jota ilman et voi elää.

Tähän asti olen valinnut sen, jonka kanssa pystyn elämään. Enää en pysty enkä halua.

Tiedän kuka on se, jota ilman en voi elää. Ainakin luulen tietäväni.

"Älä turmele sitä, mitä sinulla on, haluamalla sitä, mitä ei ole;

 sillä muista, että se mitä sinulla on nyt, oli kerran niiden asioiden joukossa, joista vain haavelit."

Se mitä on nyt, tai oli vielä jokin aika sitten, ei ollut sitä mistä haaveilin. Se oli jotain mihin tyydyin.

Haaveilen paljon enemmästä, haaveilen ihmisestä jota en voi koskaan saada.

Satuttaa liikaa ymmärtää ja kuulla, että meistä ei koskaan tulisi mitään. Onhan meillä todella hauskaa yhdessä ja tuntuu, kuin oltaisiin tunnettu aina. Välit on läheiset, joten on helppo antaa ajatuksen viedä ja kuvitella liian paljon, toivoa toivotonta.

En voi ajatella mitään muuta ja se satuttaa. Hetkessä huomaan hymyileväni hölmösti itsekseni ja seuraavassa jo kyyneleet nousevat silmiini.

Vaikeinta tässä on se, että olen jo liian ihastunut. Ja se, mikä ei ainakaan helpota tätä on se, että tapaamme ja kirjoittelemme usein, joten en voi unohtaa. Enkä ehkä haluakkaan, en vielä.

Meillä on liian hauskaa yhdessä, jotta voisin ottaa välimatkaa.

Näin on käynyt kerran aikaisemminkin ja siitä en päässyt yli, en ainakaan kokonaan, en pitkään aikaan. Vielä hetki sitten muistelin ihania yhteisiä hetkiämme lämmöllä ja kaivaten, samaa vanhaa ihastusta tuntien. Lupasin, että näin ei kävisi enää koskaan, ei minulle,

Niin kävi. Ja tuntuu pahemmalta kuin osasin kuvitellakkaan.